"Pitäiskö tää tunnissa niinku yhtäkkii tää mun elämä tässä käydä läpi?" : asiakkaan osallisuuden toteutuminen vammaissosiaalityössä

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella ja kuvata miten asiakkaan osallisuus näyttäytyy vammaissosiaalityössä. Tutkimuksessa kysytään, miten osallisuus näyttäytyy niin asiakkaan kuin sosiaalityöntekijän näkökulmasta ja eroavatko nämä näkökulmat toisistaan. Osallisuutta tarkastellaan käsitteenä, jonka sisältöä on pyritty avaamaan erilaisin kysymyksin. Olennaisesti osallisuuden käsitteeseen kuuluu vaikuttaminen. Sekä asiakkaat että sosiaalityöntekijät pohtivat osallisuutta edistäviä ja estäviä tekijöitä. Lisäksi tarkastelun kohteeksi tulevat osallisuuden vahvistamisen keinot ja vammaispalvelun sosiaalityöhön liittyvät yleiset kehittämistarpeet. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä sekä aineiston teorialähtöisessä sisällönanalyysissä on hyödynnetty T.H. Marshallin kansalaisuus-teorian sosiaalista ulottuvuutta. Lisäksi teoreettista viitekehystä tukevat useat eri osallisuutta koskevat keskustelut, erityisesti vammaissosiaalityön näkökulmasta. Tutkimusaineisto, joka koostuu yhteensä yhdeksästä yksilöhaastattelusta, on kerätty heinä-lokakuussa 2015. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoidun yksilöhaastattelun periaattein. Neljä näistä haastatteluista koostuu asiakkaan ja viisi sosiaalityöntekijän haastattelusta. Asiakkaat liittivät oman osallisuuden vammaissosiaalityössä vahvasti vaikuttamismahdollisuuksiinsa suhteessa tarjolla oleviin palveluihin ja näkivät osallisuutensa suhteessa vammaissosiaalityöhön vaihtelevana. Mikäli osallisuutta mitattiin annettujen palveluiden määrällä, se toteutui melkein aina. Puutteita löytyi enemmänkin yleisemmällä tasolla, jotka liittyivät vahvasti työntekijän tavoitettavuuteen, tiedontarpeeseen ja yksilöllisyyteen. Osallisuus toteutuisi asiakkaiden kohdalla paremmin, mikäli sosiaalityöntekijöillä olisi enemmän aikaa henkilökohtaisiin tapaamisiin asiakkaiden kanssa. Sosiaalityöntekijät näkivät osallisuuden yksilökohtaisena palveluprosesseihin osallistumisena ja itsenäisenä toimijuutena. Toisaalta sosiaalityöntekijät tarkastelivat asiakkaiden osallisuutta enemmän myös sosiaalityön lähtökohdista käsin, mutta siitäkin näkökulmasta kokivat asiakkaiden pääsevän aika hyvin osallisiksi itseään koskevissa asioissa. Tässä kohtaa sosiaalityöntekijät kuitenkin tiedostivat useita erilaisia tasoja osallisuudessa ja pohtivat muun muassa asiakkaittensa oikeuksien toteutumista itsemääräämisoikeuteen suhteutettuna. Tulosten perusteella voidaan todeta, että aito - yleensä henkilökohtainen ja kasvotusten tapahtuva - kohtaaminen on tärkeässä osassa asiakkaan osallisuutta. Kohtaamisen kautta toteutuu monta onnistuneen asiakas-työntekijäsuhteen ominaisuutta. Asiakas saa haluamaansa tietoa ja palvelua samalla, kun sosiaalityöntekijälle muodostuu kokonaisvaltainen kuva asiakkaan tilanteesta. Tarkastellessa aineistoa kokonaisuudessaan huomioitavaa on miten paljon asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden haastatteluista löytyi yhteistä. Tämä puoltaa esimerkiksi erilaisten asiakasraatien kehittämistä myös vammaispalvelujen puolelle